Motivaation paluu

Mä tiedän et musta ei ole kuulunut aikoihin. Kevät oli niin paljon täynnä kaikkia muutoksia sekä ahdistusta painonnoususta etten kyennyt edes miettimään blogin tai instagramin avaamista. Olen vieläkin juuri ja juuri alipainoinen mutta silti aivan liian isoissa mitoissa.

Mun mielessä on pyörinyt jo jonkin aikaa ääni joka innostaa laihduttamaan takaisin entisiin mittoihin ja sen alle. Mä olen antanut tuolle äänelle aikaa kasvaa tarpeeksi vahvaksi saadakseni oikeasti pysyvää motivaatiota. Nyt musta tuntuu että on sen aika. Päästää Ana valloilleen ja antaa sille ohjat.

P.S. Mä joudun tekemään pieniä muutoksia asioihin blogissa yms koska syistä x en ole enää kaukana muualla terveydenhuollolta ja läheisiltä piilossa ja pelkään paljastumista entistä enemmän.

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Uudenvuoden sairaalareissu oli ehkä paskin ikinä. Heräsin jossain vaiheessa ja halusin vain mennä vessaan kuselle joten revin ne kaikki miljoonat piuhat irti joissa olin kun en nähnyt hoitajaa missään tai tiennyt että mulla olisi ollut sellainen kutsupainike. Tästä johtuen kun olin päässyt mukavasti takaisin sänkyyni ja kiltisti laittanut piuhatkin kiinni ilmestyi paikalle kaksi hoitajaa joista toinen erittäin tympeän oloinen piti käsissään lepositeitä.

Voi vitun kyrpä saatanan spermaroskis vahinkolapsi mato minuahan ei lepositeisiin laiteta. Ei saatanan smegmainen kyrpävittu.

Yritä siinä sitten nukkua kun molemmat kädet ovat tiukasti kiinnitettyinä sängyn reunoihin ja peittokin meinaa karata päältä sekä nenää kutittaa.

Jossain välissä toinen niistä hoitajista (ei se tympeä tissieläin) tuli ja irroitti mun toisen käden. Ah sitä vapauden tunnetta. Lopulta kolmas hoitaja irroitti toisenkin käteni kun selitin että halusin vain vessaan. Se oli ihanan ymmärtäväinen ja toi mulle ruokaakin.

Sokerina pohjalla sairaalalla ei tietenkään ollut psykiatria ja minuahan ei voinut päästää menemään ennenkuin olen sellaisen kanssa jutellut joten eikun lanssikyydillä onneksi tuttuun keskukseen joka on ihan kotini lähellä. Alkoi jossain vaiheessa vituttamaan ihan huolella kun sairaalassa piti vain odottaa ja odottaa ilman mitään viihdykettä kuten puhelinta kädet sidottuina että taisin sanoa pari valittua sanaa siitä kuinka eihän minua nyt voi väkisin siellä pitää.

Työtään nekin vaan tekee ja onhan se ihan hyvä että pidetään huolta mutta olisin mieluummin viettänyt päiväni eri lailla, olin kuitenkin keskukseen päästyäni liian väsynyt keskustelemaan tapahtuneesta ja halusin vain kotiin joten asia jäi ihan käsittelemättä.

Not So Happy New Year

Pusu.
Sen mä vain halusin kun vuosi vaihtuisi.
Yksi spesiaali sen mulle lupasikin.
Kuitenkin kun hetki koitti en sitä saanut.

Vaikka olen lopettanut juomisen otin itselleni salliman yhden juoman vuodenvaihteessa. Yksi juoma muuttui muutamaksi kenenkään huomaamatta.

Hain veitsen keittiöstä ja menin yksin kadulle tupakalle. Hiha ylös ja veri valumaan.

Takaisin sisälle, toivottavasti kukaan ei huomaa.

Pettymyksen tuottama tuska ei kuitenkaan hellittänyt joten menin vessaan ja napsin pillereitä.

Yksi

kaksi

kolme

neljä

viisi

kuusi.

En mä kuolisi mutta sammuisin eikä mun tarvis tuntea tätä tuskaa.

Tajuttomana maassa. Ambulanssi soitettu ja yö sairaalassa.

15,5

Eräänä aamuna vaaka näytti niinkin ihanaa lukemaa kuin 48,6 kilogrammaa. En voinut uskoa silmiäni joten tarkistin asian moneen kertaan. Painoindeksini on nyt 15,5.

Kerroin myös psykiatrilleni syömisongelmistani. Sisäinen anani teki mieli lyödä Rosieta naamaan ja huutaa mitä vittua teet vitun idiootti. Kuitenkin hyvä että kerroin. Kerroin myös tavoitteistani ja hän sanoi että painoindeksin ollessa 15 tai alle se tietää useimmiten sairaalakeikkaa. Ei kiitos. Aion näyttää kaikille että voin olla laiha ja terve, päästyäni tavoitteeseeni aion vähitellen alkaa syömään normaalisti. En aio kuihtua luurangoksi, en aio antaa tälle sairaudelle sitä valtaa. Toivon että asia myös pysyy näin.

Joulu tuli ja meni, jee. Menin vanhemmille, mutta onneksi meillä on aina joulupöydässä paljon kevyitä vaihtoehtoja. Sallin itselleni hieman enemmän herkkuja mutta käytin laksatiivejä jos söin paljon. En onneksi lihonut mutten laihtunutkaan.

Myöhäiset hyvät joulut teille kaikille ♥

How to save a life

Mun olo on niin tyhjä. En tiedä mitä tuntea.
Mulla oli paska olo ja menin perjantaina bileissä viiltelemään vessaan.
Sitten lähdin kotiin.
Matkalla huomasin viestejä mun parhaalta kaverilta.
Se viilteli kanssa vitun pahasti ja sanoi kuinka haluaa kuolla.
Soitin sille ambulanssin.
Se oli hukannut sen puhelimen joten seuraavaan vuorokauteen kukaan ei tiennyt missä se on.
Kuolleena asunnossa vai sairaalassa.
Ambulanssityypit olis kuulemma soittaneet poliisit ja menneet ovelle jos kaveri ei olis mennyt kyytiin mutta en osannut aatella tai tiennyt siitä silloin.

Mä mietin silloin bileissä ohimennen miten mun kaveri käyttäytyi jotenkin oudosti. Mun ois pitänyt huomata. Mun ois pitänyt tajuta et kaikki ei ollut okei. Mut olin liian kiireinen olemaan sosiaalinen muiden kanssa.

Kävin tänään vierailulla ja toisen kaverin kanssa siivomassa sen asunnon ja hakemassa tavaroita sille. Oon samalla kaverilla yötä tänään koska tää iskee liian lähelle mua ja en halua/uskalla olla yksin yöllä. Olin itse samassa tilanteessa noin kuukausi sitten mutta pääsin onneksi sairaalasta seuraavana päivänä kun sama kaveri joka nyt on tuli hakemaan. Mun kaverin tilanne on nyt kuitenkin senverran pahempi että se viettää sairaalassa muutaman päivän.

Mä olen ihan fine kai. En tiedä. En ainakaan oo yksin. Kyl mä selviin. Me molemmat selvitään.

Ei näin part 2.

Tämä viikko on sujunut muuten ihan okei mutta eilinen meni niin penkin alle että päätin sitten pistää koko homman ihan överiksi ja vetää jäätävät mätöt. Eipä tee hetkeen mieli kun pakotin itseni syömään kaiken ostamani paskan loppuun vaikka mieli olisi tehnyt lopettaa puoliväliin. Tämän päälle kasa laksatiiveja ja tänä aamuna olo kevenikin mukavasti. Tänään en aio syödä kúin jotain pientä ennen pikkujouluja joissa aion juoda pelkästään kirkkaita. Onneksi viikonloppu tekee tuloaan jolloin syömisten kontrollointi on helpompaa kun ei ole houkutuksia töissä.

Ei näin

Eilinen olisi ollut täydellinen vahinko-jugurttimono mutta illalla päädyin ahmimaan pastaa. Olin jo melkein menossa nukkumaan kun laitoin veden kiehumaan. Tästä ahdistuneena otin liikaa laksatiiveja ja olen koko tämän päivän juossut vessassa. En syönyt koko päivänä mitään koska eilinen ahdisti liikaa jonka seurauksena puolen tunnin päiväuneni venyivät reiluun tuntiin kolmesta herätyksestä huolimatta. Myöhästyin töistä ja oli tosi kiva selitellä miten voin maanantai-iltapäivänä nukkua pommiin.

Olo oli herätessä aika kamala, päässä heitti ja tuntui että pyörryn. En ole varmaan koskaan nukkunut herätyksen ohi joten teoriani on että olotilani oli niin heikko laksatiiveista ja syömättömyydestä että en vain jaksanut nousta. Tämän seurauksena söin reilun kolmensadan kalorin edestä keksejä ja muuta sokeripaskaa koska en vain voinut riskeerata töissä pyörtymistä.

Pelkään muutenkin pyörtymistä aivan jumalattomasti. Sen takia mieluummin syön vaikka jotain ns. kiellettyä kuin että kopsahdan maahan ja mahdollisesti loukkaannun vakavasti.

Muutenkin olo on ollut tänään ihan paska. Masentaa niin paljon ja olo on ihan tyhjä. En tiedä johtuuko tämä vain eilisestä vai mistä mutta kuitenkin. Paska maanantai.

Alle viisikymmentä

Sitä ilon ja onnen määrää kun vaaka näytti seuraavana päivänä 49,9 kg. Vaikka ero oli vain sata grammaa tuntui se silti uskomattoman hyvältä painaa alle viisikymmentä kiloa. Näiden parin muun päivän aikana paino on pudonnut jo 49,5 kg mikä tekee painoindeksistäni 15,6. Niin iloinen.

Eilen eräs hoikka miessukupuolen edustaja kehui kroppaani ja sanoi että tykkää täntyylisistä eli laihoista. Tuli niin hyvä filis ja motivaatio kasvoi. :3

On hassua miten nopeasti anailu on ottanut mut valtaansa. Vielä jonkin aika sitten yritin epätoivoisesti pitäytyä alle 1000 kalorissa ja toivoin painon tippuvan mutta nykyään alle 500 kaloria on oikein mainio eikä tule edes juurikaan nälkä, monesti syön vain siksi että heikottaa liikaa jolloin helposti ahdistun ja saatan panikoida.

Olen käynyt näin syvällä vain kerran silloin kun aloitin mutta sitä ei kestänyt kauaa. Tällä kertaa aion onnistua ja saavuttaa vartalon josta olen unelmoinut kaikki nämä vuodet. Motivaatio on huipussaan ja kuntoilen enemmän kuin ikinä, mitä en ennen ole juurikaan tehnyt.

Minä pystyn tähän.

50,0kg

Maaginen vitosten ja nelosten raja saavutettu. Olen unelmoinut nelosella alkavista luvuista niin kauan kun niistä aikanaan ylös nousin. Tällä kertaa olen menossa eteenpäin vahvempana kuin koskaan aikomuksenani päästä alimpaan painooni ikinä.

Eilen ahdistuin aivan mielettömästi kun söin töissä sokeripaskaa reilun parinsadan kalorin edestä. Yritin vaikka mitä oksennuskikkoja mutta ei niin ei. Ehkä ihan hyvä. Tästä johtuen tein 100 vatsalihasliikettä ja samanverran lantionnostoja jotka aion myös ottaa jokapäiväiseksi tavoitteekseni. Illalla lähdin lenkille pienestä flunssasta huolimatta ja juoksin parhaan tulokseni ikinä ja poltin melkein 400 kaloria.

Tänään tsemppasin ihan superisti toivoen että vaaka näyttäisi huomenna numerolla 4 alkavaa lukua. Itken ilosta jos niin on mutta itken varmaan myös jos paino näyttääkin enemmän kuin tänään vaikka toisaalta se nyt voi heitellä vähän milloin mistäkin syystä. Mutta silti. Järjen äänellä ei juurikaan ole painoarvoa näissä asioissa.

Kalorit tänään 396, vielä on varaa ottaa maitorahkaa jos illalla tekee mieli. Kulutus sensijaan 272 kcal, kävin pienellä lenkillä ja tein lihaskuntoa. En laske kulutukseen mukaan kävelyitä ellei se ole tarkoituksenmukaista. Hyvä päivä siis tänään.

Happy

Hei. Mulla menee ihan hyvin mitä nyt eilinen kusi hieman syömisten suhteen koska olin treffeillä. Ei kuitenkaan mitenkään pahasti, ehkä parilla sadalla joten ei tämä nyt mikään katastrofi ole. Tällä hetkellä päällä on pieni flunssa niin en uskalla lähteä kuluttamaankaan ylimenneitä kaloreita, mutta aion toimia niin jatkossa.

Eilen oli kuitenkin superhauskaa. Ja sitä ei haittaa mun ongelmat ollenkaan, se auttoi mua sitomaan mun viiltelyjälkiä kun se harso alkoi löystyä liikaa ja sanoi että jos mun ikinä on paha olla tai tekee mieli satuttaa itseäni niin soitan sille ja tuun sen luo. Kuinka söpöä, me nähtiin kuitenkin vasta kolmannen kerran. En aio kuitenkaan liikaa tukeutua toiseen koska olen pilannut aikaisempia parisuhteitani sillä, enkä nyt muutenkaan odota tästä mitään vakavaa.

Mä yritän parhaani mukaan pitää myös ketoosia yllä samalla kun teen ABC LIGHT -dieettiä koska sillon olen huomannut ruokahaluni olevan paljon pienempi ja laihdun paremmin. Mun lemppariketoosiruoka on herkkusienet, kaloreita ei ole melkein ollenkaan vaikka söisi koko purkillisen ja paistettuna ne on vaan niin hyviä. Öljyäkään ei tarvitse siihen käyttää kuin ihan pienen pieni tippa.

Mulla muuten alkaa olla ongelma. Mun tuumakoon 24 farkut alkaa jäädä liian pieniksi. Vielä ne menee ja on ihan suht sopivat mutta pian. En voi pituuteni takia shoppailla lastenpuolelta ja jos tuumakokoja löytyy tuon alle on niissä lahkeenmitta liian lyhyt. Noh käytän sitten vain hameita.

Aloitus

Niin. Mä en tiedä mitä kertoisin itsestäni koska haluan suojella yksityisyyttääni. Kuljen nimellä Rosie ja olen päälle parikymppinen. Syömishäiriön kanssa olen jojoillut jo vuosia. Mukana kulkevat myös masennus, ahdistus ja paniikkihäiriö.

Suoritan tällä hetkellä ABC LIGHT dieettiä, huomenna alkaa kolmas päivä. Tämän päivän kalorit ovat tällä hetkellä vähän päälle 200 joten voin syödä vielä jotain pientä ennen nukkumaanmenoa koska maha kurnii enkä saisi kuitenkaan muuten unta.

Palaillaan pian ja hei mua kiinnostaisi lukea samanhenkisiä blogeja joten linkkailu on tervetullutta. :)