Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Uudenvuoden sairaalareissu oli ehkä paskin ikinä. Heräsin jossain vaiheessa ja halusin vain mennä vessaan kuselle joten revin ne kaikki miljoonat piuhat irti joissa olin kun en nähnyt hoitajaa missään tai tiennyt että mulla olisi ollut sellainen kutsupainike. Tästä johtuen kun olin päässyt mukavasti takaisin sänkyyni ja kiltisti laittanut piuhatkin kiinni ilmestyi paikalle kaksi hoitajaa joista toinen erittäin tympeän oloinen piti käsissään lepositeitä.

Voi vitun kyrpä saatanan spermaroskis vahinkolapsi mato minuahan ei lepositeisiin laiteta. Ei saatanan smegmainen kyrpävittu.

Yritä siinä sitten nukkua kun molemmat kädet ovat tiukasti kiinnitettyinä sängyn reunoihin ja peittokin meinaa karata päältä sekä nenää kutittaa.

Jossain välissä toinen niistä hoitajista (ei se tympeä tissieläin) tuli ja irroitti mun toisen käden. Ah sitä vapauden tunnetta. Lopulta kolmas hoitaja irroitti toisenkin käteni kun selitin että halusin vain vessaan. Se oli ihanan ymmärtäväinen ja toi mulle ruokaakin.

Sokerina pohjalla sairaalalla ei tietenkään ollut psykiatria ja minuahan ei voinut päästää menemään ennenkuin olen sellaisen kanssa jutellut joten eikun lanssikyydillä onneksi tuttuun keskukseen joka on ihan kotini lähellä. Alkoi jossain vaiheessa vituttamaan ihan huolella kun sairaalassa piti vain odottaa ja odottaa ilman mitään viihdykettä kuten puhelinta kädet sidottuina että taisin sanoa pari valittua sanaa siitä kuinka eihän minua nyt voi väkisin siellä pitää.

Työtään nekin vaan tekee ja onhan se ihan hyvä että pidetään huolta mutta olisin mieluummin viettänyt päiväni eri lailla, olin kuitenkin keskukseen päästyäni liian väsynyt keskustelemaan tapahtuneesta ja halusin vain kotiin joten asia jäi ihan käsittelemättä.

Not So Happy New Year

Pusu.
Sen mä vain halusin kun vuosi vaihtuisi.
Yksi spesiaali sen mulle lupasikin.
Kuitenkin kun hetki koitti en sitä saanut.

Vaikka olen lopettanut juomisen otin itselleni salliman yhden juoman vuodenvaihteessa. Yksi juoma muuttui muutamaksi kenenkään huomaamatta.

Hain veitsen keittiöstä ja menin yksin kadulle tupakalle. Hiha ylös ja veri valumaan.

Takaisin sisälle, toivottavasti kukaan ei huomaa.

Pettymyksen tuottama tuska ei kuitenkaan hellittänyt joten menin vessaan ja napsin pillereitä.

Yksi

kaksi

kolme

neljä

viisi

kuusi.

En mä kuolisi mutta sammuisin eikä mun tarvis tuntea tätä tuskaa.

Tajuttomana maassa. Ambulanssi soitettu ja yö sairaalassa.

15,5

Eräänä aamuna vaaka näytti niinkin ihanaa lukemaa kuin 48,6 kilogrammaa. En voinut uskoa silmiäni joten tarkistin asian moneen kertaan. Painoindeksini on nyt 15,5.

Kerroin myös psykiatrilleni syömisongelmistani. Sisäinen anani teki mieli lyödä Rosieta naamaan ja huutaa mitä vittua teet vitun idiootti. Kuitenkin hyvä että kerroin. Kerroin myös tavoitteistani ja hän sanoi että painoindeksin ollessa 15 tai alle se tietää useimmiten sairaalakeikkaa. Ei kiitos. Aion näyttää kaikille että voin olla laiha ja terve, päästyäni tavoitteeseeni aion vähitellen alkaa syömään normaalisti. En aio kuihtua luurangoksi, en aio antaa tälle sairaudelle sitä valtaa. Toivon että asia myös pysyy näin.

Joulu tuli ja meni, jee. Menin vanhemmille, mutta onneksi meillä on aina joulupöydässä paljon kevyitä vaihtoehtoja. Sallin itselleni hieman enemmän herkkuja mutta käytin laksatiivejä jos söin paljon. En onneksi lihonut mutten laihtunutkaan.

Myöhäiset hyvät joulut teille kaikille ♥