Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Uudenvuoden sairaalareissu oli ehkä paskin ikinä. Heräsin jossain vaiheessa ja halusin vain mennä vessaan kuselle joten revin ne kaikki miljoonat piuhat irti joissa olin kun en nähnyt hoitajaa missään tai tiennyt että mulla olisi ollut sellainen kutsupainike. Tästä johtuen kun olin päässyt mukavasti takaisin sänkyyni ja kiltisti laittanut piuhatkin kiinni ilmestyi paikalle kaksi hoitajaa joista toinen erittäin tympeän oloinen piti käsissään lepositeitä.

Voi vitun kyrpä saatanan spermaroskis vahinkolapsi mato minuahan ei lepositeisiin laiteta. Ei saatanan smegmainen kyrpävittu.

Yritä siinä sitten nukkua kun molemmat kädet ovat tiukasti kiinnitettyinä sängyn reunoihin ja peittokin meinaa karata päältä sekä nenää kutittaa.

Jossain välissä toinen niistä hoitajista (ei se tympeä tissieläin) tuli ja irroitti mun toisen käden. Ah sitä vapauden tunnetta. Lopulta kolmas hoitaja irroitti toisenkin käteni kun selitin että halusin vain vessaan. Se oli ihanan ymmärtäväinen ja toi mulle ruokaakin.

Sokerina pohjalla sairaalalla ei tietenkään ollut psykiatria ja minuahan ei voinut päästää menemään ennenkuin olen sellaisen kanssa jutellut joten eikun lanssikyydillä onneksi tuttuun keskukseen joka on ihan kotini lähellä. Alkoi jossain vaiheessa vituttamaan ihan huolella kun sairaalassa piti vain odottaa ja odottaa ilman mitään viihdykettä kuten puhelinta kädet sidottuina että taisin sanoa pari valittua sanaa siitä kuinka eihän minua nyt voi väkisin siellä pitää.

Työtään nekin vaan tekee ja onhan se ihan hyvä että pidetään huolta mutta olisin mieluummin viettänyt päiväni eri lailla, olin kuitenkin keskukseen päästyäni liian väsynyt keskustelemaan tapahtuneesta ja halusin vain kotiin joten asia jäi ihan käsittelemättä.

How to save a life

Mun olo on niin tyhjä. En tiedä mitä tuntea.
Mulla oli paska olo ja menin perjantaina bileissä viiltelemään vessaan.
Sitten lähdin kotiin.
Matkalla huomasin viestejä mun parhaalta kaverilta.
Se viilteli kanssa vitun pahasti ja sanoi kuinka haluaa kuolla.
Soitin sille ambulanssin.
Se oli hukannut sen puhelimen joten seuraavaan vuorokauteen kukaan ei tiennyt missä se on.
Kuolleena asunnossa vai sairaalassa.
Ambulanssityypit olis kuulemma soittaneet poliisit ja menneet ovelle jos kaveri ei olis mennyt kyytiin mutta en osannut aatella tai tiennyt siitä silloin.

Mä mietin silloin bileissä ohimennen miten mun kaveri käyttäytyi jotenkin oudosti. Mun ois pitänyt huomata. Mun ois pitänyt tajuta et kaikki ei ollut okei. Mut olin liian kiireinen olemaan sosiaalinen muiden kanssa.

Kävin tänään vierailulla ja toisen kaverin kanssa siivomassa sen asunnon ja hakemassa tavaroita sille. Oon samalla kaverilla yötä tänään koska tää iskee liian lähelle mua ja en halua/uskalla olla yksin yöllä. Olin itse samassa tilanteessa noin kuukausi sitten mutta pääsin onneksi sairaalasta seuraavana päivänä kun sama kaveri joka nyt on tuli hakemaan. Mun kaverin tilanne on nyt kuitenkin senverran pahempi että se viettää sairaalassa muutaman päivän.

Mä olen ihan fine kai. En tiedä. En ainakaan oo yksin. Kyl mä selviin. Me molemmat selvitään.